Leukailua

 Tänään tapasin ensimmäistä kertaa minut leikkaavan kirurgin. Koska olin tehnyt sen, mistä aina varoitetaan, eli googletellut asiaa luvattoman paljon, olin jo yllättävän hyvin perillä tulevasta (tämä on vain oma näkemykseni asiasta). Oikeastaan ainoa yllättävä asia oli, että minun kohdalla tämä prokkis saattaa edetä keskimääräistä nopeammin, koska minun hampaiston oikominen lienee melko nopeaa.  Kannasta olen lukenut, että suunnitelmana on siirtää alaleukaa eteenpäin 4mm alas kiertäen. Kenties siis saan jonkinlaisen leukakulman, vaikka tämä leikkaus ei suuremmin ulkonäköön vaikuta. Leikkauksessa alaleuka katkaistaan kummaltakin puolelta ja kiinnitetään titaanilevyillä uuteen asentoon. 3% potilaista saa pysyvän hermovaurion, mikä käytännössä tarkoittaa tuntopuutosta. Toivotaan, että kuulun siihen 97%, joka ei kyseistä hermovauriota saa.  Ylihuomenna tapaan suuhygienistin tmd-oireiden merkeissä. Siitä lisää myöhemmin! Pidähän kiva viikko!❤️

 11.4.2023 oli vuorossa yläleuan kojeistus. Ei kuulunut mun visioihin olla raudoissa tälleen 4-kymppisenä, mutta kun nyt olen, otan siitä irti kaiken ilon, minkä voin.  Kojeistukseen meni aikaa noin tunti. Siinä samalla voi ottaa vaikka pienet päivälevot, koska kyseessä on kivuton toimenpide, jonka aikana oma panostus asioidenkulkuun on minimaalinen. Suukin pysyi auki lähes itsestään.  Kun homma alkoi olla viittä vaille valmis, sain valita kumilenkkien värit. Halusin sateenkaaren värit, koska uskon, että överi on aina parempi kuin vajari. Raudoissa näkyy tuollaisia pieniä koukkuja, joilla leuat kiinnitetään toisiinsa kumilenkein leukaleikkauksen jälkeen. Ne koukut on tuntuneet hiukkasen häiritseviltä näin alkuun, mutta tottumista on jo tapahtunut. Vetoa hampaissa alkoi tuntua heti, kun kaarilanka asetettiin paikalleen. Kipua en ole tuntenut, mutta tietynlaista arkuutta hampaissa on. Muuttuva purenta tuntuu myös vieraalta, ja tuntuu jotenkin luonnolliselta ja järkevältä ot...

 Hoitosuunnitelma pyörähti kunnolla käyntiin helmikuun lopussa kahden kiilautuneen alaviisurin poistolla. Tiedossa oli, että poisto tulee olemaan vaikea. Tämä lienee ensimmäinen kerta elämäni aikana, kun osasin suhtautua hammaslääkärikäyntiin viileän rauhallisesti. Kenties siksi, että olin kehittänyt jo  täyspaniikin leukaleikkauksesta, ja sen rinnalla tämä tuntui aivan mitättömän pieneltä asialta.  Kuvissa näkyi osittain puhjenneet (onko ne osittain puhjenneet jos ovat kokonaan ikenen alla?), kiilautuneet hampaat, joiden juuret ovat hermon välittömässä läheisyydessä. Suunnitelmana oli siis leikkauksellinen poisto osissa. Puudutus toimi kuin unelma. Alaleuan tuntoaistin katoaminen tuntui hetkisen hieman ahdistavalta, ja ilmaisinkin tämän hoitohenkilökunnalle. Kun totuin tunteeseen, tai pikemminkin sen puutteeseen, ahdistava olo helpotti. Molemmat puolet puudutettiin heti aluksi, ja vasen puoli puutui sähköiskumaisesti sekunneissa, joten sitä puolta lähdettiin työstämään e...

Melko tarkkaan vuosi sitten kävin hammaslääkärille, joka totesi syväpurentani olevan niin vaikea, että minun olisi syytä hoidattaa purentani kuntoon. Siitä alkoi hoitopolku kohti tyksin suu- ja leukasairauksien poliklinikkaa, jossa hoitosuunnitelmana on ylä- ja alaleuan oikominen sekä alaleuan siirtoleikkaus. Huomasin kaipaavani vertaiskokemuksia, ja imen sitä edelleen itseeni pesusienen tavoin. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta minulle se on tuonut mielenrauhaa.  Tämä oikomiskierros on järjestyksessään toinen. Minulla on huuli-ienhalkio, ja hampaitani on oiottu ensimmäisen kerran 8-vuotiaasta n. 13-vuoden ikään asti. Tuolla kierroksella hoitoni tuntui kuitenkin jäävän kesken. Vanha oikojani jäi eläkkeelle, ja hänen seuraajansa ei tehnyt alkuperäisiä suunnitelmia loppuun asti. Tekemättä jäi mm. viisaudenhampaiden poistot, eikä alaleukaa oiottu laisinkaan, vaikka syväpurentani oli jo tuolloin vaikea (joskaan ei yhtä vaikea, kuin nyt) . Silloin en osannut kokea kuin helpotusta asia...